Blogi: Jobinpostia
- Tietoja
- Julkaistu maanantai, 17 lokakuu 2011 14:44
FC Inter on alkukauden lennon jälkeen taantumassa syksyä kohti, vaikka materiaali on leveydeltään täysin eri luokkaa kuin muiden liigajoukkueiden pl. HJK. Hopeaa tarjotaan turkulaisille tarjottimella, mutta kahdessa edellisessä ottelussa Inter on hävinnyt Jarolle vieraissa ja pelannut kotonaan Hakan kanssa tasan. Missä mättää?
Vastaus löytyy, kuten usein jalkapallossa, päävalmentajasta. Hollantilainen Job Dragstma, joka olisi monien mielestä ollut paras vaihtoehto Suomen A-maajoukkueen päävalmentajaksi, on omakätisesti sotkenut alkukauden tasapainoisen nipun.
Vaikka sisältöosaaminen olisi kansainvälistä huippuluokkaa, on valmentaminen aina asia erikseen. Valmentaminen on johtamista, ja johtaamiseen liittyy aina hurja määrä monelta eri taholta tulevaa painetta. If you can't stand the heat, stay out of the kitchen, sanoo Juhani Tamminen tähän viitaten. Valmentamisessa vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja, uskoa omaan tekemiseen, ja hyvää silmää pelaajien hankinnassa. Näillä osa-alueilla Dragstma on tällä kaudella epäonnistunut pahemman kerran. Jälleen.
Inter aloitti kauden erinomaisesti. Sen puolustuslinja Ville Nikkari-Ari Nyman-Tero Mäntylä-Joni Aho, oli yksi sarjan parhaista. Lisäksi hyökkäyksen kolmikko Henri Lehtonen-Timo Furuholm-Mika Ojala mätti maaleja siihen tahtiin, että voittoja tuli. Mäntylän loukkaannuttua puolustuslinjaan istutettiin oma kasvatti Sami Sanevuori, joka toi vasenjalkaisena topparina pelinavaamiseen uusia puolia, ja hoiti oman tonttinsa myös puolustussuuntaan. Tuosta päivästä tähän hetkeen jäävällä ajalla onkin sitten tapahtunut mystisiä asioita. Puolustuslinjaa on muuteltu jatkuvaan syöttöön, Sanevuori pelasi loppukauden liigaan nousseessa FC Lahdessa, ja lisäksi Dragstma on hankkinut puolustuspäähän kaksi uutta pelaajaa: Toni Kallion ja Babacar Diallon. Diallo on osoittanut pelimiehen elkeitä, toisin kuin Kallio, joka aloitti kautensa menettämällä alimpana miehenä Mika Ääritalolle, ja lopetti sen toivottavasti raukkamaisen törkeällä vahingoittamisyrityksellä Jussi Aaltoa kohtaan. Lupaavan alkukauden pelannut Mäntylä huomasi kesällä tervehdyttyään olevansa joukkueensa nelostoppari! Viime aikoina Inter on vuotanut alapäästä mitalia tavoittelevaksi joukkueeksi anteeksiantamattomalla tavalla. Kuka kantaa vastuun paketin sotkemisesta puolustuslinjaa muuttamalla ja uusia pelaajia tarpeettomasti hankkimalla? Aivan.
Myös hyökkäyspäässä ja keskikentällä Dragtsma on harrastanut omaa rotaatiotaan. Keskikentän kolmikossa on pelannut ainakin seitsemän pelaajaa (Joni Kauko, Ari Nyman, Federico Scoppa, Mika Mäkitalo, Domagoj Abramovic, Kalle Kauppi, Severi Paajanen), ja suurin osa vielä kaikissa mahdollisissa rooleissa. Hyökkäykseen hankittiin myös lisää pelaajia, kun Frank Jonke ja Guy Gnabouyou liittyivät joukkueeseen kesken kauden. Loistavasti yhteen pelaava Furuholm-Ojala-Lehtonen -kolmikko hajotettiin. Dragtsman on myös sanottu olevan valmentaja, joka luottaa omaan pelitapaansa kuin vuoreen. Nähtiinpä silti alkusyksystä, kenttien ollessa kliseisesti parhaimmillaan, jopa sellainen irvikuva, että Inter pelasi 4-4-2 muodostelmassa varsin suoraviivaisesti palloa kohti kärkiparia Jonke-Furuholm. Dragtsma menetti kesken kauden uskonsa omaan pelikirjaansa.
Hollantilaisluotsin sosiaalisia taitoja on myöskin syytä kyseenalaistaa, vaikka miestä pidetäänkin jalkapallopiireissä suht älykkäänä keskustelijana. Ylimielisen oloisella Dragtsmalla on ollut tapana saada suksensa ristiin joka kausi jonkun pelaajansa kanssa. Jobin koirankopissa pelejä ovat katselleet mm. Martin Mutumba, Ats Purje ja Patrick Bantamoi. Julkinen salaisuus tällä kaudella on ollut Furuholmin huonot välit pomoonsa. Huolestuttavinta antia saatiin viime lauantain Turun Sanomissa, jossa Jaro-ottelun raportissaan toimittaja Jari Welling väitti Furuholmin olleen julkisesti tyytymätön siihen, että pelasi ottelussa 45 minuuttia, vaikka oli omien sanojensa mukaan saanut lepovuoron koska oli maajoukkueen mukana kahdessa viimeisessä karsintaottelussa. Penkiltä aloittanut Ojala taas käski kysyä penkityksensä syytä valmentajalta, ja yleensä ammattimainen Kauko totesi joukkueensa valmistautumisen otteluun olleen paskaa. On päivänselvää, että valmistautumisesta on vastuussa jokainen pelaaja itse, mutta viimeisen vastuun kantaa kuitenkin päävalmentaja.
Kun 2008-mestaruuskauden tarjoama suoja revitään Interin pääkäskijän edestä sivuun, voidaan näitä samoja ongelmia nähdä myös miehen aikaisemmilla kausille Sinimustien ohjaksissa. Esimerkiksi mestaruuskauden lopulla Inter hankki neljä pelaajaa, vaikka se oli ollut puoleen väliin kautta voittamaton joukkue. Silloin ensiesiintymisensä Interissä tehnyt Domagoj Abramovits sai kirjoitettua vahvan puumerkkinsä mestaruuteen, mutta Soga Sambo, Antonio Correia ja Guillano Grot eivät tuoneet mitään lisää joukkueeseen. Tuolla kaudella Interillä oli (Dragtsman) onneksi niin vahva selkäranka keskellä kenttää (Diego Corpache ja Jos Hooiveld toppariparina, keskikentällä Dominic Chatto, Mika Mäkitalo ja oikein roolitettu Severi Paajanen), että joukkue ei antanut Sambon kaltaisten turistien vaikuttaa tekemiseensä. Kautta 2009 värittivät Dragtsman erimielisyydet Bantamoin ja Purjeen kanssa, epäselvä peluutus, sekä huonot pelaajahankinnat, joista päällimmäisinä mieleen tulevat Correia, Martin Civit ja Claudio Verino. Kuinka moni voi oikeasti sanoa rehellisesti muistavansa edes kaikkien yllä mainittujen pelaajien nimet tai heidän esiintymisensä Interissä? Dragtsmalla on ollut tapana hankkia keskikesän ja alkusyksyn välisenä aikana pelaajia, jotka ovat olleet jo aikaisemmin Interin testissä, mutta eivät ole saaneet sopimusta. Esimerkiksi Civit, sekä molemmat tämän kauden hankinnoista ovat tällaisia. Tämä tuo pelaajalle aina hieman sellaisen paniikkihankinnan maun.
On ehkä typerää kritisoida todennäköisesti toiseksi tällä kaudella sijoittuvan joukkueen päävalmentajaa. Faktaa on kuitenkin, että Interin materiaalilla olisi pystynyt tasapainoisempaan kauteen ja HJK:n parempaan haastamiseen. Joka tapauksessa Dragtsma on päässyt monista tempuistaan kuivin jaloin, ilman että kukaan olisi sanallakaan kritisoinut hollantilaista. Ainoastaan Stefan Håkansin kaltaisen kummisedän lompakolla operoiva seura voi tässä taloustilanteessa tehdä noin monia luokattomia hankintoja.
Ainakin allekirjoittanut on tyytyväinen ettei Huuhkajien uuden päävalmentajan nimi ole Job Dragtsma. Miten hollantilainen kestäisi kansainvälisen jalkapallon paineet, jos Veikkausliigassakin tekee välillä tiukkaa? Lisäksi Suomen kaltaisella jalkapallomaalla ei olisi varaa hukata yhtäkään kv-tason pelaajaa siihen, että henkilökemiat managerin kanssa eivät kohtaa. Dragtsman sanottiin olevan hyvä pistämään rakenteet kuntoon. Ainakaan Interissä tätä ei ole tapahtunut, sillä Kaukon jälkeen seuraavaa oman juniorin läpimurtoa ei ole näköpiirissä. Tie edustusjoukkueeseen on muutenkin hankaloitunut, sillä toisin kuin useimmilla liigajoukkueilla, Interillä ei ole tällä hetkellä Kakkosessa pelaavaa reservijoukkuetta. A-junnujen SM-sarjasta on tällä hetkellä mahdotonta harpata suoraan liigaan, vaikka voittaisikin Suomen Mestaruuden.
Interillä on nyt vaarana jäädä tietyllä tavalla Suomen Arsenaliksi. Joukkueesta on helppo pitää, sillä se pelaa pääsääntöisesti hyvää jalkapalloa. Seura sijoittunee myös jatkossa kärkipäähän ja ottanee mitaleita hollantilaisen alaisuudessa, mutta mestaruudesta tosissaan pelaaminen vaatii jonkin ulkomaanarvan kostautumista niin kovaksi pelaajaksi ja johtajaksi kuin mitä Jos Hooiveld oli.
IM