Blogi: HJK luomassa Suomen sisäiset siirtomarkkinat
- Tietoja
- Julkaistu sunnuntai, 22 tammikuu 2012 14:44
HJK luomassa Suomen sisäiset siirtomarkkinat
Suomalaista futista on totutun lohduttoman pitkän talven aikana värittänyt Toni Kolehmaisen mahdollinen siirto TPS:stä hallitsevan mestarin HJK:n riveihin. Myös muita nimiä on yhdistetty Klubiin, ja siirtospekulaatiot ovat olleet kaiken kaikkiaan tervetullut lisä suomifutiksen mediakenttään.
Myös aikaisemmin on talvella tietenkin kohistu ja kuhistu pelaajien siirroista. Veikkausliigassa onnistuneet ovat ilmoittaneet Ilta Sanomissa että etsivät lähtökohtaisesti ulkomailta uutta seuraa. Vaille jatkosopimusta jääneet tai tahallaan sopimuksettomiksi jättäytyneet pelaajat ovat kaikessa hiljaisuudessa siirtyneet uusiin seuroihinsa, joista on sitten saatu A4-tiedote väsättyä siirron varmistuttua. Täysin uusi on kuitenkin tilanne, jossa liigan sisällä toinen joukkue havittelee toisen sopimuksenalaista pelaajaa useamman sadantuhannen siirtosummalla.
Kuten totesin, tilanne on tervetullut jo pelkästään medianäkyvyyden ansiosta. Talvi on suomifutista seuraavalla, ja myös pelaajille, aivan käsittämättömän pitkä. Liigacup ja harjoitusottelut eivät riitä pitämään lajia pinnalla, varsinkin kun ainoat pisteet jaetaan talvella monilla paikkakunnilla halli- ja kenttävuoroista johtuen arkipäivien keskellä, vailla yleisöä ja mediaa, puutteellisissa olosuhteissa. Suomifutiksessa on tapana vertailla siihen mitä maailmalla tehdään. Eurooppalaisissa huippusarjoissa pre-season on ensinnäkin pituudeltaan 1/4 siitä mitä se on Suomessa. Mutta ei alkavan kauden kiimaa esimerkiksi Englannissa tai Espanjassakaan luoda harjoituspelejä katsomalla. Lähes kaikki joukkueet leireilevät tai tekevät fanipohjan kasvattamiseksi kiertueita kaukana kotikaupungeistaan. Sen sijaan pinnalla pysytään varsin merkittävästi siirtomarkkinoiden avulla. Kesän huhumyllyä ja pelaajien osto- ja myyntimarkkinoita kutsutaan esimerkiksi sumuisilla saarilla Silly Seasoniksi. Ja tällä kaudella Suomessa on ollut historian ensimmäinen Silly Season.
Toki sarjan sisäisiä siirtoja on tapahtunut rahan kanssa ennenkin, lähinnä kiitos Hjallis Harkimon FC Jokereiden. Noista vuosista ollaan kuitenkin tultu pitkälle ja niin suomalaiset kuin kansainvälisetkin siirtomarkkinat ovat muuttuneet. Veikkausliigaan pitäisi mielestäni ehdottomasti saada sisäiset siirtomarkkinat, jossa liikkuisi nimenomaan raha ja erilaiset pykälät esimerkiksi jatkosiirrosta saatujen rahojen jakamiseen. Se mahdollistaisi pienempien seurojen realistisen toimimisen kasvattajaseuroina, enkä nyt puhu ainoastaan pääsarjan pienemmistä joukkueista vaan myös Ykkösen ja Kakkosen seuroilla olisi porkkanaa tehdä laadukasta juniorityötä mikäli siirroissa liikkuisi oikeasti raha. Esimerkiksi rohkeasti nuoria peluuttavan Jaron on melko epärealistista olettaa pystyvänsä talousalueeltaan kasvattamaan edes verrattain säännöllisesti ulkomaille suoraan siirtyviä pelaajia. Sisäiset siirrot ja niiden poikimat jatkosiirrot toisivat selkeästi lisää rahaa siihen onnenpyörään, josta liigaseurojen on budjettinsa revittävä. Samalla ne jakaisivat rahaa tasaisemmin, ja näin parantaisivat kollektiivisesti seurojen ja joukkueiden tasoa olosuhteista pelaajamateriaaleihin.
Lähes kaikissa huippusarjoissa on myös oma hierarkiansa. On vuodesta toiseen mestaruudesta ja mitaleista pelaavat joukkueet, on ylempi ja alempi keskikasti, ja on putoamista vastaan taisteleva porukka. Suomessa näin ei ole, ja näen yhdeksi suurimmaksi syyksi sisäisten siirtomarkkinoiden alkeellisuuden. Voi tietenkin kyseenalaistaa onko tällaisesta hierarkiasta mitään hyötyä, ja onko hierarkian puuttuminen toisaalta myös syynä siirtomarkkinoiden puuttumiseen. Tällä hetkellä Suomessa on kuitenkin hankala tehdä pitkällä tähtäimellä suunnitelmia, ja jatkuvuutta ei juurikaan ole, kun viime kauden hopea voi muuttua tämän kauden yhdeksänteen sijaan ilman että joukkue alisuorittaa. Myös pelaajien on vaikea sitoutua seuroihin pitkällä tähtäimellä, kun mitään takeita ei ole millainen joukkue on vuoden päästä käsissä. Mielestäni hierarkian syntyminen pakottaisi seuroja nostamaan tekemisen laatua. Yksittäinen onnekas pelaajalöytö Afrikasta tai yhden kauden älytön riskisatsaaminen ei saisi riittää mitalikolmikkoon kiilaamiseen. Veikkausliigan “tikapuilla” ylöspäin kiipeäminen pitäisi olla huomattavasti hankalampaa. Toki myös esimerkiksi Ruotsissa tai Tanskassa käy välillä niin, että kärkipäähän povattu seura putoaa sarjasta tai sarjanousija voittaa mestaruuden, mutta ne ovat lähes aina perinteisesti suuria seuroja joilla on lähes aina imua pelaajamarkkinoilla. Suomessa ei tällä hetkellä ole perinteisesti suuria seuroja kuin HJK ja pienellä varauksella TPS. Honka sen sijaan on onnistunut taistelemaan kärkipäässä muutaman kauden putkeen, ja onkin hyvä esimerkki seurasta joka on tehnyt pitkään oikeita asioita ja sillä onnistunut nousemaan ylemmän korin joukkueeksi.
Rehellisyydessä Suomen sisäisistä siirtomarkkinoista ollaan vielä kaukana. Kolehmaisen siirto ei välttämättä koskaan toteudu, kuten ei toteutunut Honka-pelaajien siirrotkaan. HJK kärsii samasta asiasta kuin Chelsea äkkirikastumisensa jälkeen; muut tietävät että siellä on millä mällätä, joten hintapyyntöjä hilataan hieman ylemmäs. Voi myös olla että HJK:n pullisteleva lompakko on kertaluontoinen tapaus, sillä tuskin joka kausi myydään kahta pelaajaa Bundesliigaan. Myös siirtomarkkinoiden säännöissä ja hengessä on vielä paljon oppimista. Antti Muurinen ei voi haastattelussa listata jokaisesta liigaseurasta kiinnostavia pelaajia, ja pelaajien pitää oppia vastaamaan poliitikkomaisesti verivihollisen kiinnostuksesta kyseleville toimittajille. Minkään seuran tarkoitus ei myöskään tule olla kasvattaa HJK:lle pelaajia tai tukea Klubin euromenestystä. Potentiaaliset plussat sisäisistä siirtomarkkinoista ovat kuitenkin nähdäkseni valtavat, ja niiden syntyminen veisi Veikkausliigan mielenkiinnoltaan ja ammattimaisuudeltaan lähemmäksi Allsvenskania näin alkajaisiksi.
Mietitään vaikka case-Kolehmaisesta eräänlainen skenaario: HJK ostaa Kolehmaisen ja maksaa 500 000 euroa TPS:lle + 30% seuraavasta siirrosta. TPS käyttää rahoista 200 000 ostaakseen Simon Skrabbin Jarosta ja Matias Ojalan AC Oulusta, molempiin siirtoihin liittyy vastaavanlainen jatkosiirtopykälä. Kolehmainen siirtyy vuoden päästä Groningeniin 1,2 miljoonalla eurolla. 2014 Skrabb siirtyy Fulhamiin 600 000 eurolla ja 2015 AIK ostaa Ojalan 500 000 eurolla. Tapauksessa mukana olleille seuroille on tullut rahaa seuraavasti: HJK +300 000e, TPS +700 000e, Jaro +300 000e ja AC Oulu +250 000e. Ei ihan huonoja rahoja.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.