Blogi: Elinehtona rakkaus peliin
- Tietoja
- Julkaistu tiistai, 21 helmikuu 2012 14:44
Brasilian suurin vientituote on jo vuosikymmenien ajan ollut jalkapalloilijat. Copacabanan hiekoilla, slummien karuilla kaduilla ja sademetsien syvyyksissä kypsyneet kaksijalkaiset kikkailijat ovat värittäneet Eurooppalaisen jalkapalloilun monikulttuurista värityskirjaa omalla omaperäisellä tyylillään jo vuosikymmenien ajan.
Mitä olisikaan Eurooppalainen jalkapallo-scene ilman Brasilialaisia pelaajia? Vastaus on yksinkertainen: Ei mitään. Miettikää nyt esimerkiksi 2000-luvun Real Madridia ilman Roberto Carlosta, tai parin vuoden takaista AC Milania ilman Kakaa. Barcelonaa ilman Ronaldinhoa? Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että joka toisessa Eurooppalaisessa seurajoukkueessa pelaa vähintään yksi Brasilialainen jalkapalloilija.
So far so good, mutta jokin tässä silti mättää. Joga Boniton, yksilötaidon ja maagisuutta ylistävien lehtijuttujen taakse jää kolikon toinen puoli huonosti käyttäytyvistä latinoista, koti-ikävästä ja ikuisesta kaipuusta takaisin “iloisen pelin pariin”. Me kaikki muistamme kuinka Ronaldinhon hymy hyytyi miehen uskomattoman Barcelona uran loppupuolella, ja sen, että Adrianoa janotti lähes joka ilta. Summa summarum, jos olisin Brasilialaisen talenttitehtaan opinto-ohjaaja, neuvoni näille Eurooppaan suuntaaville pepsodent-hymyllä varustetuille pikku-Bebetoille olisi yksinkertainen: Uskaltakaa pysyä kotona.
Onneksi, onneksi postmodernismiin taipuva rakas jalkapallomaailma on löytänyt tähänkin trendiin poikkeuksia, ja yksi heistä on Santosissa pelaava vuoden 92- luokkaa oleva Neymar Da Silva Santos Junior. 17-vuotiaana Santosin edustusjoukkueessa debytoinut, räväkästä hiustyylistään ja fantastisesta tekniikastaan tunnettu hyökkääjä on siitä asti ollut jokaisen Eurooppalaisen suurseuran kiikarissa.
Miksi Neymar Da Silva Santos Junior, tuttavammin (vähemmän yllättäen) Neymar on sitten päättänyt pelata toistaiseksi ammattilaisuransa ensimmäiset kolme kautta kotimaassaa Brasiliassa? Siihen kysymykseen on mahdoton vastata, mutta kaikesta päätelleen (ja oheisesta videosta) mies nauttii elämästään täysin siemauksin. Ja miksi ei nauttisi? Vuoden 2014 loppuun asti kattava sopimus on taloudellisesti lähellä sitä mitä Barcelona, Real Madrid, Manchester City ja AC Milan olisivat valmiita nuorukaiselle maksamaan. Miksi Neymar lähtisi 12 miljoonan euron sopimuksen perässä Manchester Cityyn, kun tienaa arviolta 8 miljoonaa euroa Brasilialaiselta jättiläiseltä? Onko aina tosiaan kyse Mestarien liigan ja Euroopan Super Cupin voittamisesta? Ei, vaikka kyseessä olisi täysiverinen ammattilainen. Rakkaus lajiin voittaa aina.